Demokratia on huonosti toimiva järjestelmä, mutta tähän mennessä toimivin järjestelmä, jonka ihmiskunta on keksinyt. Demokratia on epäkelpo ja epäreilu, ja se suosii liikaa joko enemmistön mielipiteitä tai vaihtoehtoisesti suojelee liikaa pienen vähemmistön etuja. Samalla sananvapaus tuntuu myös kamalalta. Arvoliberaalin mielestä suolensisältöä suoltava MV-lehti tulisi lopettaa, konservatiivi ei ymmärrä nykytaidetta ja perussuomalaiset pahoittavat mielensä. Ei tarvitse kuin kurkata johonkin mediaan - sosiaaliseen kuin perinteiseen - niin joku pahoittaa mieltään tai pahoittaa sinun mielesi.
Sananvapaus tuntuu rajoittavalta etenkin silloin, kun joku ilmaisee itseään niin idioottimaisesti, että sen pitäisi olla maalaisjärjen ja yleisen oikeustajun perusteella laitonta. Sopiva rangaistus valikoituu väitteen esittäjän poliittisen taustan perusteella; punikit saunan taa, Persut takaisin ala-asteelle ja talousliberaali oikeisiin töihin. Eikö maailmasta tulisi huomattavasti parempi paikka, jos idiootteja rangaistaisiin tyhmyydestään? Darwin korjaisi omansa pois ja kansan yleinen älykkyysosamäärä nousisi. En kuitenkaan voi ottaa moraalisesti ylempää asemaa mielensäpahoittamiskeskustelussa, sillä niin minulla kuin kenellä tahansa muullakin on omat heikkoutensa. Esimerkiksi kuinka paljosta olisit valmis luopumaan jos saisit kasvattaa lapsesi maailmaan, jossa hänen ei tarvitsisi kuulla rasismia, naisvihaa tai syrjintää?
Tästä huolimatta kannatan laajaa sananvapautta.
Korvien sulkeminen tai toisen hiljentäminen ei ole tapa luoda turvallisuutta. Idiootin mieli ei vaihdu, jos idiootti ei saa ääntään kuuluviin. Silloin se suuttuu ja saattaa jyrkentää mielipiteitään, siirtyä sanoista tekoihin. Ymmärrys ei lisäänny vääriä mielipiteitä hiljentämällä - vaan avoimesti keskustelemalla. Vaikka kuinka kieltäisimme MV-lehden tapaiset valheellisen tiedon levittäjät, ei se kuitenkaan poistaisi näitä ajatuksia. Ratkaisu piilee koulutuksessa ja etenkin mediakasvatuksessa ja kriittisessä ajattelussa.
Mikä saa meidät suhtautumaan vääriin mielipiteisiin sitten niin voimakkaasti?
Ihmismielellä on tapana luoda omia sääntöjään siitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Lisäksi porukassa luomme rutiineja, tapoja ja tottumuksia, joita kutsutaan sosiaalisiksi konstruktioiksi. Näiden kautta rakennamme yhteisen arvopohjan oikealle ja väärälle. Suurimmillaan tällaiset porukat ovat uskontoja tai kansallisuuksia ja pienimmillään perheitä, kaveriporukoita tai harrastuskerhoja. Nämä porukat muokkaavat tapaamme katsoa ja tulkita ympäristöämme. Kun joku rikkoo tätä arvopohjaa vastaan, se kouraisee syvältä. Mielensä pahoittaminen on siis hyvin primitiivinen reaktio. Loppujen lopuksi olemme eläimiä.
Ainoa asia, joka kuitenkin erottaa ihmisen eläimestä, on kyky taistella omia impulsseja vastaan. Meillä on vapaus valita ja kyky ymmärtää tekojemme seuraukset. Ihminen on ymmärtänyt, että ainoa tapa menestyä ja kukoistaa on tehdä yhteistyötä. Yhteistyötä voimme tehdä ainoastaan sietämällä toisiamme.
Väitän, että ihmisten yhteistyön suurimpia saavutuksia on vapauden käsite. Ironisesti vapaus kuitenkin vaatii luopumista omasta vapaudestamme. Demokratia ja sananvapaus ovat vain ja ainoastaan vapauden edistämiseen luotuja instrumentteja. Nämä instrumentit tuntuvat epäkelvoilta, koska emme ymmärrä vapauden tuomaa vastuuta. Meillä on oikeus olla vapaita, mutta vastuu kunnioittaa muiden oikeutta vapauteen.
Yksiä aikamme suurimpia kliseitä on lopettaa mielipidekirjoitus sitaattiin, joten lopetan tämän kahteen:
"Derek says it's always good to end a paper with a quote. He says someone else has already said it best. So if you can't top it, steal from them and go out strong." - Danny Vinyard (American History X)
ja
"But no one has the right to live without being shocked. No one has the right to spend their life without being offended. Nobody has to read this book. Nobody has to pick it up. Nobody has to open it. And if you open it and read it, you don't have to like it. And if you read it and you dislike it, you don't have to remain silent about it. You can write to me, you can complain about it, you can write to the publisher, you can write to the papers, you can write your own book. You can do all those things, but there your rights stop. No one has the right to stop me writing this book. No one has the right to stop it being published, or bought, or sold or read." - Philip Pullman
Jeremias Kontio,
joka ei yleensä ole näin idealistinen, mutta krapulainen mieli on herkkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti