Planeettamme toivo

Viime viikon Docventures-jakso käsitteli aihetta toivo. Dokumenttina esitettiin New Run -niminen dokumentti, joka käsitteli Pekka Hyysalon hienoa toipumistarinaa. Dokumentissa käsiteltiin yksittäisen ihmisen toivoa ja sitä, miten jaloilleen voi nousta vielä pahimmistakin tilanteista.

Tässä tekstissä en kuitenkaan käsittele yksittäisen ihmisen toivoa vaan vien toivon käsitteen globaalille tasolle. Puhutaan koko ihmiskunnan ja planeetan toivosta.

Tulevaisuutena kehityksen kuudes aalto

Tein tällä viikolla uutisjuttua, joka käsitteli talouden kehityksen kuudennen aallon nousua. Yksinkertaisesti selitettynä kehityksen kuudes aalto tarkoittaa älykkään energiateknologian käyttämistä ja uusiutumattomien resurssien käytön vähentämistä. Ajatus kehityksen aalloista perustuu venäläisen taloustieteilijän Nikolai Kondratieffin teoriaan, jonka mukaan länsimaiset kapitalistiset taloudet noudattavat sykliä jossa 50–60 vuoden välein lama- ja nousukaudet vuorottelevat.

Haastattelin aiheeseen liittyen Keijo Koskista Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimiskeskuksesta. Koskinen kertoi haastattelussa, että tiedeyhteisö tekee kaikkensa ajatuksen eteen viemiseksi, mutta Suomessa siirtymä on vielä lasten kengissä. Mainstream-politiikka on edelleen kiinni vanhoissa rakenteissa ja ydinvoimaloita rakennetaan ja uusia suunnitellaan. Tästä ajatusmallista on päästävä eroon ja luotava kiertotaloutta jos ihmiskunta ja planeetta haluaa pysyä elossa.

Kuoleva planeetta

Kaikki tietävät keskustelun ilmastonlämpenemisestä ja siitä miten planeettamme on kuolemassa jos asialle ei jotain tehdä. Joissain alueilla tulee esimerkiksi olemaan sellainen ongelma, että maataloutta ei pystytä enää harjoittamaan. Se tulee aiheuttamaan valtavia väestömassojen liikkeellelähtöä, joka saa tämän hetkisen pakolaisriisin näyttämään mitättömältä.

Vihreät arvot ovatkin nousseet isoiksi teemoiksi nykypolitiikassa ja edistysaskeliakin tapahtuu. Yksittäiset kuluttajat ovat alkaneet vaikuttamaan muuttamalla kulutustottumuksiaan. Valitettavasti tämä ryhmä ei ole kuitenkaan enemmistö ja se oikea suuri muutos lähtee yrityksistä ja työskentelytavoista.

Toivo vaatii tekoja

Nykyinen talousjärjestelmämme joka perustuu ICT-teknologiaan, on nyt taantumassa. Kondratieffin teorian mukaan on siis aika uudelle aallolle. Maailmantalous kaipaa uutta talousjärjestelmää ja niin kaipaa tulevaisuutemmekin. Muutoksen tulee olla globaali ja jakautunut niin, että sitä sovelletaan myös köyhemmissä maissa, eikä vain läntisen maailman kapitalistisissa maissa. William Gibsonia lainatakseni:

”The future is already here – it’s just not evenly distributed.”

Jos onnistumme luomaan uusia älykkäitä ratkaisuja resurssien käyttöön ja yritykset sitoutuvat niitä käyttämään, on taloudellamme ja planeetallamme vielä toivoa.

Tässä vielä linkki aiheestani kirjoittamaani uutiseen: http://tutka.pro/?p=26833

Ohto Lankila
Jounalismin opiskelija

Lautasmallien ja ruokakolmioiden valiotarjonta

Eilinen dokumentti valoitti ansiokkaasti niitä keinoja, joita lobbarit käyttävät saadakseen haluamansa. Tupakkayhtiö haluaa ihmisten jatkavan sauhuttelua – väitetään siis, ettei tupakan vaarallisuudesta ole näyttöä. Öljy-yhtiö haluaa jatkaa mustan kullan pumppaamista – väitetään, ettei ilmastonmuutosta ole, tai jos on, se ei ainakaan ole öljyn vika, ja jos onkin niin siihen puuttuminen tappaa talouden.

Amerikkaan keskittynyt elokuva herätti ajatuksia ja pisti miettimään, mikä mahtaa täällä Suomessa olla räikeintä lobbausta tai pseudotieteen käyttöä poliittisten päätösten masinoimiseksi. Kuin tilauksesta Perussuomalaisten Matti Putkonen keksi eilen alkaa vastustaa tuulivoimaa vedoten siihen, että tutkimusten mukaan lepakot räjähtävät tuulivoimaloiden läheisyydessä. Mitäpä siihen sanoisi.

Hieman huomaamattomampaa ja kenties maineikkaampaa lobbauksen tulosta voi nähdä neuvoloissa, koulujen ruokaloissa ja ihan arkisessa päivällispöydässä kotonakin. Nyt puhun lautasmallista.

Esimerkiksi meidän suomalaisten kehotetaan tämän hetkisten, virallisten ravitsemussuositusten mukaan kasaamaan puolet lautasesta täyteen kasviksia, neljännes perunaa ja neljännes kalaa, lihaa tai munaa. Perunan voi korvata viljavalmisteilla, kuten pastalla tai riisillä. Leipä kuuluu lautasen oheen, ja ruokajuomaksi tietenkin rasvatonta maitoa.

Ihminen on käsittääkseni ainoa eläin, joka jatkaa imetyksen jälkeen maidon juontia. Äidinmaito vaihdetaan vain toisen eläimen maitoon.

Löytyisiköhän ravintosuosituksistamme maitoa ja leipää, mikäli maatalous ja maidontuotanto eivät olisi niin suuria tekijöitä maassamme?

Jos ruokakolmioita lähdetään vertailemaan eri maiden välillä, löytyy heti eroja, vaikka uskaltaisin veikata ihmisten ravintotarpeiden olevan suurin piirtein samanlaisia riippumatta siitä, minkä maan kansalaisia olemme.

Otetaan esimerkiksi Japani. Siellä ravintosuositusten kolmion alapään täyttävät viljat, sitten tulevat kasvikset, sitten kala ja liha ja kolmion huipun jakavat hedelmät sekä maito.

Suomessa vastaavan kolmion pohjan muodostavat kasvikset, marjat ja hedelmät, sitten tulevat peruna ja viljatuotteet, seuraavana maito sekä kasvisrasvat, pähkinät ja siemenet, niiden jälkeen kala ja siipikarja, ja huipulta löytyvät punainen liha sekä sattumat, joihin kuuluvat esimerkiksi sipsit ja limu.

En ole ekspertti enkä ravintoalan asiantuntija, mutta jotenkin tuntuu siltä, että erot voisivat selittyä kunkin maan talouden painotuksilla sekä sillä, kenen pussiin pelataan.

Vai onko niin, etteivät japanilaiset tarvitse perunaa yhtä paljon kuin me suomalaiset, emmekä me puolestamme vain toimi ilman suurempaa määrää maitotuotteita?

Iidaliisa Pardalin
journalismin opiskelija