Lautasmallien ja ruokakolmioiden valiotarjonta

Eilinen dokumentti valoitti ansiokkaasti niitä keinoja, joita lobbarit käyttävät saadakseen haluamansa. Tupakkayhtiö haluaa ihmisten jatkavan sauhuttelua – väitetään siis, ettei tupakan vaarallisuudesta ole näyttöä. Öljy-yhtiö haluaa jatkaa mustan kullan pumppaamista – väitetään, ettei ilmastonmuutosta ole, tai jos on, se ei ainakaan ole öljyn vika, ja jos onkin niin siihen puuttuminen tappaa talouden.

Amerikkaan keskittynyt elokuva herätti ajatuksia ja pisti miettimään, mikä mahtaa täällä Suomessa olla räikeintä lobbausta tai pseudotieteen käyttöä poliittisten päätösten masinoimiseksi. Kuin tilauksesta Perussuomalaisten Matti Putkonen keksi eilen alkaa vastustaa tuulivoimaa vedoten siihen, että tutkimusten mukaan lepakot räjähtävät tuulivoimaloiden läheisyydessä. Mitäpä siihen sanoisi.

Hieman huomaamattomampaa ja kenties maineikkaampaa lobbauksen tulosta voi nähdä neuvoloissa, koulujen ruokaloissa ja ihan arkisessa päivällispöydässä kotonakin. Nyt puhun lautasmallista.

Esimerkiksi meidän suomalaisten kehotetaan tämän hetkisten, virallisten ravitsemussuositusten mukaan kasaamaan puolet lautasesta täyteen kasviksia, neljännes perunaa ja neljännes kalaa, lihaa tai munaa. Perunan voi korvata viljavalmisteilla, kuten pastalla tai riisillä. Leipä kuuluu lautasen oheen, ja ruokajuomaksi tietenkin rasvatonta maitoa.

Ihminen on käsittääkseni ainoa eläin, joka jatkaa imetyksen jälkeen maidon juontia. Äidinmaito vaihdetaan vain toisen eläimen maitoon.

Löytyisiköhän ravintosuosituksistamme maitoa ja leipää, mikäli maatalous ja maidontuotanto eivät olisi niin suuria tekijöitä maassamme?

Jos ruokakolmioita lähdetään vertailemaan eri maiden välillä, löytyy heti eroja, vaikka uskaltaisin veikata ihmisten ravintotarpeiden olevan suurin piirtein samanlaisia riippumatta siitä, minkä maan kansalaisia olemme.

Otetaan esimerkiksi Japani. Siellä ravintosuositusten kolmion alapään täyttävät viljat, sitten tulevat kasvikset, sitten kala ja liha ja kolmion huipun jakavat hedelmät sekä maito.

Suomessa vastaavan kolmion pohjan muodostavat kasvikset, marjat ja hedelmät, sitten tulevat peruna ja viljatuotteet, seuraavana maito sekä kasvisrasvat, pähkinät ja siemenet, niiden jälkeen kala ja siipikarja, ja huipulta löytyvät punainen liha sekä sattumat, joihin kuuluvat esimerkiksi sipsit ja limu.

En ole ekspertti enkä ravintoalan asiantuntija, mutta jotenkin tuntuu siltä, että erot voisivat selittyä kunkin maan talouden painotuksilla sekä sillä, kenen pussiin pelataan.

Vai onko niin, etteivät japanilaiset tarvitse perunaa yhtä paljon kuin me suomalaiset, emmekä me puolestamme vain toimi ilman suurempaa määrää maitotuotteita?

Iidaliisa Pardalin
journalismin opiskelija