Voiko pornoa katsoa hyvällä omatunnolla?

Pornon ehkä isoin ja nykyään hieman vanhanaikainen vasta-argumentti on se, että se esineellistää naista. Tottahan se on, mutta mitä sitten? Nainen tulee hetkellisesti esineellistetyksi, koska pornossa on kyse seksistä, ei tunteista. En ymmärrä, miten se tekisi naisen vähemmän naiseksi tai epäarvokkaammaksi henkilöksi.

Yhtä lailla porno esineellistää miestä. Kuinka usein pornossa näytetään miehen kasvoja? On aivan tavallista, että miehen kasvot näkyvät ensimmäisen minuutin aikana kahdesti, ja loppuaika keskittyy navan ja polven välille. Naisella on kasvot, ja ne ovat oleellinen osa pornoa. Naisen kehoa kasvoineen kuvataan katsojan omasta vinkkelistä riippuen palvovasti tai alentavasti.

Pornosta ei ole seksuaalikasvatukseksi

Koska porno on koko ajan kaikkien saatavilla, se asettaa epärealistisia paineita ja odotuksia varsinkin nuorille. Porno on lähes kaikkien ensikosketus seksiin. Rehellisen puheen sijaan oppia ja käsityksiä haetaan pornosta, vaikka se on kaukana tavallisesta – ja varsinkin aloittelijan – seksielämästä. Suorituspaineiden lisäksi kärsii itsetunto. Pornon välittämä nais- ja mieskuva on hyvin yksipuolinen ja epärealistinen, ja harva sopii siihen muottiin.

Siinä missä ennen möyhättiin naisen esineellistämisestä, nyt pöydälle on nostettu seksityöläisten oikeudet. Porno saattaa vaikuttaa helpolta ja nopealta rahalta, mutta totuus on toinen. Mistä tietää, että esiintyjät ovat vapaaehtoisesti alalla? Ovatko he täysi-ikäisiä? Onko heillä riittävät terveyspalvelut ja testaukset tautien varalta? Kunnolliset vapaapäivät? Onko rahallinen korvaus riittävä suhteessa työhön?

Kilpailu on kovaa, mikä nostaa kynnystä vaatia oikeudenmukaista kohtelua. Hankalasta tapauksesta pääsee helposti eroon, ja tilalle löytyy taatusti joku toinen. Yhdysvalloissa tuhannet ja tuhannet nuoret naiset hakeutuvat pornoalalle joka vuosi. Pornosivustoilla vieraillaan enemmän kuin Netflixissä, Amazonissa ja Twitterissä yhteensä. Useimpien aikuisviihdeura kestää viikosta muutamaan kuukauteen, mutta nettisivu tahkoaa videolla vielä vuosia. Trendit muuttuvat. Jos nyt pidetään implanttirinnoista, huomenna luonnollisuus voi olla in. Plastiikkakirurgia on kallista, ainakin turvallisesti tehtynä. Aikuisviihde varmaan työllistää myös puoskarikirurgeja.

Ostetaan reilun kaupan pornoa

Sitäkin kannattaa miettiä, mitä rahoillaan tukee. Kävin kerran Bangkokin punaisten lyhtyjen alueella ja tuin toimintaa kahdellasadalla bahtilla. Sillä rahalla (noin viisi euroa) luulin näkeväni lähinnä harmitonta strip teasea, mutta totuus löi halolla naamaan. Teinitytöt hakkasivat toisiaan kumipampuilla ja tasaisin väliajoin lihava, keski-ikäinen länsimaalaismies kävi valitsemassa omansa ja he poistuivat paikalta. Seksiturismi on niin tavallista Kaakkois-Aasiassa, että tuskin olisin evääni hetkauttanut, elleivät tytöt olisi olleet selvästi alaikäisiä.

Ehkä pornon isoin ongelma onkin eettisyys. Mistä voin tietää, että esiintyjät saavat oikeudenmukaista kohtelua? Mistä tiedän, etteivät he ole ihmiskaupan uhreja? Mistä tiedän, mille ylemmälle taholle rahani menee ja mitä silloin tuen? Toisaalta, enhän voi tietää vaikka rappukäytävääni siivoaisi ihmiskaupan uhri. Tai vaikka ostamani banaanit olisi kerännyt lapsi. Kuluttajana vastuu on minulla. Tarvitaan reilun kaupan pornoa ja reiluja kuluttajia, jotka ovat valmiit siitä maksamaan.

Niina Luomala

Journalismin opiskelija