perjantai 23. syyskuuta 2016

Huumeet ja tuhmat ihmiset

Päihteet muuttavat tajunnantilaa, osa toimii tainnuttavasti, osa stimuloivasti. Ihmiskunta on läpi historian käyttänyt eri aineita. Milloin käytössä on ollut pilalle mennyt marjamehu, milloin tulivuoren läheisyydessä olevan luolan luonnolliset kaasut. Ja ihmiskunta ei tule muuttumaan tältä osin tulevaisuudessa. Päihteet ovat olleet, ja tulevat olemaan osa meitä.

Kannabis silloin joskus


Moderni käsitys päihteistä poikkeaa merkittävästi aikaisemmasta. Tietyt päihteet on luokiteltu laittomiksi, ja osa taas ei. ”Silloin kun kaikki oli hyvin”, jokainen päihde oli kenen tahansa kansalaisen ulottuvilla. Froidi laajensi sieraimiaan tajuntaansa kokaiinilla, Allan Poe oopiumilla, ja aateliset eetteri-imppauksella. Mutta jossain vaiheessa asialle piti saada stoppi. Ja stopin alkulaukaus tapahtui 1930-luvun alussa Herramme liittovaltiossa, Yhdysvalloissa. Alkoholin kieltolaki oli epäonnistunut lieventynyt, ja virastojen janttereiden piti keksiä jotain muuta puuhaa. Mikä olisikaan parempi kohde kuin roskaväen käyttämä naurutupakka.

Kannabiksen kriminalisoinnin perusteluna käytettiin sen vaikutusta degeneroituneisiin rotuihin. FBN lausui totuutensa yli 80 vuotta sitten:

”Yhdysvalloissa on yhteensä 100 000 marijuanan polttajaa, ja suurin osa heistä on neekereitä, latinoja, filippiinoja, ja viihdyttäjiä. Heidän saatanallinen musiikki, jazz ja swing ovat seurausta marijuanan käytöstä. Marijuana aiheuttaa sen, että valkoiset naiset etsivät seuraa neekereistä, viihdyttäjistä, ja muista samankaltaisista. ”
”Kannabis saa neekerit ajattelemaan, että he ovat yhtä hyviä, kuin valkoiset miehet.”


Luoja siunatkoon! Mitä jos osa ajattelisi olevansa tasa-arvoisia!

Ylläolevat viisaudet olivat siis niitä perimmäisiä totuuksia, joiden avulla kannabiksen laittomuutta ajettiin eteenpäin demokratian ja vapauden maassa. Oli myös muitakin, kuten se, että naurutupakasta muuttuu silmittömäksi perhemurhaajaksi, tai raiskaajaksi, tai kuorii ihonsa irti juustohöylällä.

Kaikkihan nyt tietää, että Damin kadut ovat täynnä epäonnisten turistien ihon palasia.

Entä nykyään


Tutkimukset, joita on tehty useiden vuosikymmenten ajan, ovat kuitenkin osoittaneet – yhä uudestaan ja uudestaan - että kannabiksesta on monenlaista lääkinnällistä hyötyä. Kaikkia niitä ei edes tiedetä vielä, koska kannabinoidiresepteroiden toiminta on suurimmilta osin vielä epäselvää. Muun muassa osa MS-potilaista ovat saaneet lievitystä kipuihinsa, joihin eivät perinteiset reseptilääkkeet ovat auttaneet. Sama koskee myös syöpäpotilaita, joille opioidi-pohjaisten lääkkeiden sivuvaikutukset ovat olleet liian pahoja. Eikä nämä syyt rajoitu pelkästään näihin, tässä on vain lueteltu muutamia päteviä syitä. Kannabiksen kriminalisointi on myös yhä heikommalla pohjalla, koska näyttöä yliannostuksista ei löydy, kun taas alkoholin haittojen vaikutukset Suomen yhteiskuntaan on melkeinpä kansantaudin tasolla.
Kriminalisointi ei pelkästään estä jazzitupakasta nauttimista, vaan myös siihen kohdistuvan tutkimustyön, joka edistäisi merkittävästi lääketeollisuutta. Esimerkkejä ei tarvitse etsiä kaukaa, kunhan suuntaa katseensa horisonttiin rapakon taakse. Ei, ei Ruotsiin.

Kriminalisoinnin vaikutukset


Kriminalisoinnilla on luotu yksi uusi yhteiskuntaluokka, joka on sysätty syrjään systemaattisella häirinnällä ja väkivallalla. Kuvittele tilanne, jossa istut kotona juomassa kaljaa. Yhtäkkiä poliisi potkaisee oven sisään, pistää sinut rautoihin, myllää asuntosi, ja ottaa huostaan lapsesi. Vain siksi, koska joit kaljaa kotona, omassa rauhassa, ilman että häiritset ketään. Ja mitä pahinta, joit Lageria, etkä tummaa. Tämä on todellisuus, joka on mahdollisuus (hieman samaan tapaan kuin työttömyys on täysin järkeenkäypä vaihtoehto jokaiselle palkattomalle työharjoittelijalle) jokaiselle hassuheinän pössytelijälle, ja miksi? Koska Yhdysvalloissa 1930-luvulla suuressa viisaudessa päätettiin, että marijuana kieltämällä estetään alempien rotujen aiheuttama degeneraatio valkoisen herrarodun keskuudessa. Riivi siitä huumoria.

Dekriminalisaatiolla on ollut ainoastaan positiivisia vaikutuksia. Tästä on hyvänä esimerkkinä Portugali, joka päätti yli kymmenen vuotta sitten dekriminalisoida suurimman osan päihteistä. Kansainvälinen yhteisö kohahti, ja manasi tulikiveä sekä tappuraa Iberian niemimaalle. Heinäsirkoista ja muista vitsauksista puhumattakaan.

Mitään näistä ei tapahtunut.

Kansalaisten oli helpompi hakeutua hakemaan lääkäriltä apua ja poliisien resurssit vapautuivat käyttäjien piinamisesta suurien kalojen saalistamiseen. Sama tilanne on tapahtunut myös Hollannissa. Heroiini päätettiin tuoda ilmaiseksi pitkäaikaiskäyttäjien tarjolle terveyskeskuksissa, jolloin aine olisi puhdasta, ja halpaa. Kansainvälinen yhteisö kohahti myös silloin, ja maalasi apokalyptisia kuvia seinille.

Mikään niistäkään ei tapahtunut.

Rikollisuus romahti, koska narkomaanien ei tarvinnut enää maksaa rikollisorganisaatioiden mielipuolisia hintoja. Osa myös raitistui, koska narkomaanielämästä katosi hohto. Fiksin sai terveyskeskuskesta, ei ollut lainsuojaton, ja kaikki alkoivat tukea. Kuvitella, ihminen parantuu, kun häntä autetaan

Myös yliannostukset romahtivat, koska substanssin laatu pysyy tasaisena sekä puhtaana terveyskeskuksissa. Meidän jokaisen lähipiiristä, tai ainakin ystävän, löytyy varmasti joku, jonka turhan kuoleman olisimme voineet välttää, jos yllä oleva järjestely olisi ollut saatavilla.
Vankilatuomioilla estetään yhteiskuntaan sopeutuminen tehokkaasti. Ja millä oikeutuksella riistämme kenenkään vapautta, jos joku päättää käyttää itsemääräämisoikeuttansa kehoonsa. Kuvitteleeko joku ihan aikuisten oikeasti, että alkoholisti paranee omasta henkisestä pahoinvoinnista sillä, että lukitsemme hänet raiskaajien, murhaajien ja muiden rikollisten sekaan vankilaan. Tai parhaimmassa tapauksessa toisen alkoholistin kanssa samaan selliin. Hienoa verkostoitumista! Korkeakoulujen innovaatio-Ilpot paskoisivat hunajaa onnesta, jos voisivat tehdä saman oppilaillensa.

Päihteet eivät ole se todellinen ongelma, kaiken pahan alku ja syy, ne ovat usein seurausta jostain muusta pinnan alla kuplivasta ongelmista, kuten traumoista, masennuksesta, ahdistuksesta, ja niin edelleen. Konventionaaliset menetelmät eivät ole toimineet yksilön kohdalla, joten hän hakee apua huumeista. Ja myös löytää niiden kautta ”tukiryhmän”, muut käyttäjät, joiden kanssa hän pystyy viettämään aikaa.

Kulttuurin lapset


Kossu pöytään ja korkki auki. Kukaan ei pidä tätä ihmeellisenä, jos ystävämme tekee tämän perjantai-iltana ja toteaa suuren ääneen, että tänään vedetään perseet olalle. ”Pelti kiinni ja pillua!” Ihmettelisimme huomattavasti enemmän, jos hän ottaisi lusikan esille, ja sanoisi, että tänään, ystäväni Hermanni, juhlitaan minun piikkiini. Olemme tottuneet pitämään tiettyjä asioita luonnollisina, koska olemme omassa kulttuurissamme altistuneet niille koko ikämme. Sen takia, näiden välille tulee väkisinkin erittäin suuri kontrasti, vaikka kyseessä on objektiivisesta näkökulmasta tarkasteltuna kyse täysin samasta asiasta – pään solmuun vetämisestä. Pelti kiinni, tutkalla, ja niin edelleen.

Ja jos asiassa menee vielä pidemmälle ja alamme katsoa ilman mitään tunnelatausta terveyshaittoja näiden kahden aineen välillä, alkoholi vie kirkkaasti voiton. Ei pelkästään suorassa vaikutuksessa, vaan myös epäsuorissa tapauksissa. En usko, että kovin moni voi rehellisesti sanoa, ettei olisi ollut edes todistamassa väkivaltaa, vaaratilanteita, yliannostuksia joita alkoholi on auttanut. Ja etteikö olisi nähnyt näitä enemmän tai vähemmän vähintään nuoruudestansa asti.

Sallimme huomattavasti absurdimpia asioita ilman vankilatuomion uhkaa, emmekä välitä niistä. Pitkälti tämä perustuu kulttuuristamme omaksumiimme filttereihin, joiden lävitse käsittelemme maailmaa. Huumeiden vastaisesta sodasta kärsivät eniten pienet ihmiset, kansalaiset, ja ainoa apu mitä saamme tällä hetkellä, on Kainin leiman otsaan ja ilmaisen visiitin valtion hotellissa.

Ei mul muuta.

Janne Raita
Valkoisen roskaväen kunnia-autisti, ja hampuusi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti