lauantai 17. lokakuuta 2015

Ja niin minä tuomitsen sinut

Viime keskiviikkona Docventuresissa puhuttiin oikeudesta. Onko oikeus kaikille sama? Tämä kysymys leijui ilmassa, kun televisiossa näytettiin dokumentti Tales of the Grim Sleeper.

Dokumentissa esiintyvää yhdysvaltalaista Lonnie Franklinia epäillään ainakin kymmenen naisen murhasta vuosien 1985-2007 välillä. Franklin on ollut tutkintavankeudessa neljä vuotta. Tapaus on vieläkin ratkaisematta. Franklin kiistää murhat.

Dokumentti on koostettu Franklinin asuinalueen South Centralin asukkaiden haastatteluista. South Central on tummaihoisten ihmisten lähiö. Yhdysvaltain poliisi on suhtautunut dokumenttiin nihkeästi. Miksikö? Mustat sarjamurhia vastaan -järjestön mielestä poliisi suhtautui kyseisiin sarjamurhia välinpitämättömästi. Järjestön mukaan tapauksista ei tiedotettu vuosien varrella. Murhatut naiset olivat mustia. Crack-huume levisi Yhdysvaltojen kaduille. Haastateltavien mielestä poliisia ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Kun tapaus levisi ihmisten tietoisuuteen poliisin alkaessa lopulta tutkimaan murhia intensiivisesti, ihmeteltiin poliisissa, miksi ihmiset suhtautuivat murhiin niin "tohkeissaan". Järjestöstä kerrotaan, että poliisi oli vastannut heille: "mutta se mieshän tappaa vain huoria." Ehkä tämä seikka valaisee dokumentin herättämää kysymystä rasismista.

Kuva: Saara-Miira Kokkonen
Nyt on kuitenkin aika pohtia oikeutta Suomessa. Ennen dokumenttia Bar Kukaan oli pystytetty oikeussali. Katsojat saivat toimia valamiehistönä, ja kuulemani mukaan valamiehistö oli ankara, verrattuna oikeuden antamiin tuomioihin rikoksista. (Kyllä, käytin sanoja "kuulemani mukaan", sillä tein melko anteeksiantamattoman rikoksen katsoessani dokumentin Bar Kukan sijasta kotisohvalta. Antakaa anteeksi, syynä flunssa.)

Viime aikoina somessa ja nettipalstoilla on keskusteltu (ja "keskusteltu") rikostuomioista Suomessa. Erityisen kiivasta viestintä on ollut raiskaus- ja henkirikostuomioista.

YLE:n verkkosivuilta löytyy viiden kysymyksen testi, jossa voi itse hypätä tuomarin saappaisiin. Testin kysymyksissä on esitetty tapauksia, joihin pystyy asettamaan tuomion nollasta kuukaudesta useampaan vuoteen, rikoksesta riippuen.

Ensimmäinen tapaus on raskaana olevan naisen raiskaus julkisella paikalla. Tapauksessa raiskaaja lyö naista kasvoihin ja vääntää niskasta. Naisen kylkiluu murtuu. Lisäksi raiskaaja anastaa naisen puhelimen, rahaa sekä arvoesineitä. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitäni. Väännän osoittimen kuuden vuoden kohdalle. Riittääkö sekään? Kuuden vuoden rangaistusasteikko osoittaa törkeää raiskausta (2-10 vuotta).

Olen väärässä. Totaalisesti. Oikeuden tuomio raiskauksesta ja varkaudesta on testin mukaan 1 vuotta ja 8 kuukautta. Perusteluissa lukee, että naisen valitettua tapauksesta, hovioikeus korotti naiselle maksettavan vahingonkorvauksen summaa. Oikeuden mukaan naisen saamat vammat eivät kuitenkaan olleet vaikeita, eikä tekotapa ollut nöyryyttävä. Mikä sitten on nöyryyttävää?

Viime maaliskuussa mediakohun nostattanut Tapanilan raiskaus puhutti suomalaisia ja herätti kysymyksen raiskaustuomioiden epäoikeudenmukaisuudesta. Tapauksessa osallisia olivat nainen sekä viisi nuorta miestä. Helsingin käräjäoikeus vapautti kaksi miehistä ja langetti kolmelle ehdolliset vankeusrangaistukset. Kaikki kolme rangaistusta vaihtelivat vuoden sekä vuoden ja neljän kuukauden välillä. Tuomiot tulivat siis "perusmuotoisen raiskauksesta". Syyttäjä vaati rangaistusta törkeästä raiskauksesta, mutta oikeus ei pitänyt tekotapaa erityisen nöyryyttävänä. Nöyryyttävyyden perusteet arvioi tuomari.


Jeremias Kontio juontaa DGT:n oikeusituntoa, Kuva: Saara-Miira Kokkonen
Myöhemmin testissä pääsee tuomaroimaan henkirikosta. Autoilija ajaa 1,45 promillen humalassa suojatietä ylittäneen henkilön yli. Henkilö kuolee. Promillemäärä täyttää törkeän rattijuopumuksen kriteerit. Autoilijalla on lisäksi aiempaa rikostaustaa. Tuijotan rangaistusasteikkoja. Todistajan mukaan autoilija on ajanut ylinopeutta.

Viime kevättalven A2 Tuomioillassa ääneen pääsi henkirikosuhrin äiti. Uhrin vanhempi ei meinannut uskoa todeksi, kun autoilija tuomittiin vain vuoden ja kahdeksan kuukauden tuomioon. Maksimirangaistus tapauksesta voi olla kuusi vuotta.

Testissä saa puntaroida myös talousrikollisuutta. Henkilöstövuokrausyritykset ovat kiertäneet veroja suunnitelmallisesti useamman vuoden ajan. Rikoksen vahingoksi muodostui kolme miljoonaa euroa. Talousrikoksen arvottaminen muodostuu minulle hankalaksi. Käytän hyväkseni testin rangaistusasteikkoa ja väännän osoittimen neljään vuoteen, joka täyttää törkeän veropetoksen ja kirjanpitorikoksen sekä törkeän velallisen epärehellisyyden merkit.

Päätekijälle tuomioksi napsahtaa 6 vuotta ja 6 kuukautta, sillä toiminta on ollut suunnitelmallista ja sillä on tavoiteltu taloudellista hyötyä. En suinkaan halua tyrmätä oikeuden tuomiota edellistapauksen talousrikollisuudesta. Mielestäni tuomio on sangen perusteellinen. Sen sijaan herää kysymys, missä menee se raja, joka eri rikosten välille piirretään?

Nettikeskusteluja seuranneena nimenomaan yksilöön kohdistuvia rikoksia pidetään törkeinä. Ihmiset suhtautuvat raiskaukseen hyvin jyrkästi. Silti raiskaustuomiot tuntuvat sangen lyhyitä. Onko oikeuslaitos pudonnut kehityksen kelkasta? Pitäisikö lainsäädäntöä hioa?

Kuva: Saara-Miira Kokkonen
Mielestäni rikostuomiota tulisi kehittää nykyaikaisemmaksi, tai ainakin määritellä uudestaan. Tämä tulee esiin erityisesti raiskaustapausten nöyryyttävyysaspektissa. Tuomari päättää, täyttääkö teko nöyryyttävyyden merkit. Mitä jää uhrille käteen? Vahingonkorvausrahat ja elinikäinen trauma.

Kevättalven A2 Tuomioillassa käytiin läpi samaisen testin tuloksia, mitä itse olen tekemässä. Tuloksista ilmenee, että kansa antaisi eri rikoslajikkeista aivan eri tuomioita kuin tuomioistuin. Raiskauksesta oikeuden tuomio on vuosi ja kahdeksan kuukautta, kansan tuomio seitsemän ja puoli vuotta. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kansa vaati tekijälle yhdeksän vuoden tuomiota, mutta oikeuden päätös oli kolme vuotta ja kuukausi. Veropetos oli ainoa, josta testintekijöiden keskimääräinen tuomio oli pienempi kuin oikeuden antama.

Pääsen testin loppuun ja saan kuulla olisiko minusta oikeussaliin. Tulokseksi saan ankaran tuomitsijan roolin. Antamani tuomiot ovat selvästi ankarampia, mitä tuomioistuin antaisi. Eipä siinä, tuomarin jakkaralle en olisikaan haikaillut. Silti mielenkiintoista lienee sekä omien että muiden testintekijöiden tulosten varjossa se, tuleeko rikosoikeus muuttumaan tulevaisuudessa? Suomessa - ja muuallakin maailmalla - yleinen mielipide vaatii usein ankarampia tuomioita mitä oikeus langettaa. Vaikkei lakeja säädetäkkään kansan virren mukaan, tulisi niitä silti uudistaa ilmapiirimuutoksen ja kehityksen seurauksena?

Lainaten uskonpuhdistajan ja oikeusoppineen Petri Olauksen laatimaa tuomarinohjetta 1530-luvulta: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan."

Oona Komonen

Kuva: Saara-Miira Kokkonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti