"Ken ei ole tyytyväinen vähään, ei ole tyytyväinen mihinkään."

(Epikuros 341-270eaa.)

Keskiviikkoiltana Bar Kukassa oli tungosta. Ihmiset kokoontuivat valkokankaan eteen tuijottamaan Docventuresin dokumenttia aiheesta talous. The Forecaster -dokumentin pääosassa oli jo nuorena ensimmäisen miljoonansa tehnyt itseoppinut talousnero Martin Armstrong.

Dokumenttielokuvaa on sanottu liian yksipuoliseksi, sillä elokuvassa esiintyvät haastateltavat ovat Armstrongin lähipiirin ihmisiä. Lisäksi Armstrongin teoriaa on kyseenalaistettu - nytkö hänen ennustamansa taloudenmullistus alkaa?

Tapahtuipa mitä hyvänsä, suosittelen jokaista katsomaan kyseisen pätkän, ja pohtimaan aihetta tarkasti. Omalla kohdallani dokumentti vahvisti käsitystä siitä, että talous ja rahapolitiikka on valtavan sotkuista ja likaista puuhaa.

Kuva: Saara-Miira Kokkonen

Talous synnyttää ihmisessä voimakkaita reaktioita. Se hallitsee poliittista keskustelua ja yhteiskunnan päätöksentekoa. Ihmisessä talous ja raha herättävät tunteita; niin huolta ja turvattomuutta, kateutta ja toivoa.

Olen opiskelija. Asun vuokra-asunnossa, tykkään valokuvata, pyöräilen ja luen kirjoja. Elän ihan tavallista elämää, johon olen tyytyväinen.

Opiskelijapiireissä kuulee usein fraasin: "Sitten kun tuet tulevat." Seuraavan kuun alkua odotetaan kuin kuuta nousevaa. Pitäisi ostaa uusia vaatteita, olisi mukava käydä kahviloissa, ja viimeisestä vierailusta vanhempien luokse on aikaa. Haaveilen ravintolassa syömisestä, mutta todellisuudessa keitän kuun viimeisinä päivinä makaronia. Kaveri kertoo ostaneensa uuden tietokoneen. Kateus nirhaisee minua. Olisipa minulla enemmän rahaa.

Kuva: Saara-Miira Kokkonen

Elämme keskellä markkinataloutta, jossa raha pyörittää maailmaa. Ihmiset yrittävät haalia maallista mammonaa pystyäkseen tyydyttämään tarpeensa erilaisten palveluiden ja tuotteiden avulla. Uskotaan, että pääoma lisää ihmisen onnellisuutta ja hyvinvointia.

Jo antiikin ajalta asti on kritisoitu yltiöpäistä omaisuuden tavoittelua. Aristoteleen mukaan talous oli hyvä väline elämän toteuttamiselle, kunhan ihminen noudatti samalla kohtuullisuutta. Paheisiin lukeutui kitsaus ja ahneus.

Hyvinvoiva talous on maailmassa perusedellytys. Oravannahkat ovat vaihtuneet Euroopan yhteisen valuutan kolikoihin ja seteleihin, joilla ihminen voi ostaa kaupasta valitsemiaan hyödykkeitä. Kansalainen nähdään rationaalisena ajattelijana ja kuluttajana, joka voi itse säädellä omaa onnellisuuttaan.

Mikä sitten on rahan ja onnen suhde? Ilkka Niiniluoto kertoo Talous ja filosofia -kirjan artikkelissa Saako rahalla onnea, että termi utilitarismi syntyi 1800-luvulla Englannissa poliittisen liberalismin rinnalle. Utilitarismin mukaan ne teot, jotka tuottavat mahdollisimman suurta onnellisuutta mahdollisimman monelle, ovat eettisesti oikein. Tälle mallille myös perustuu länsimaalainen kulutusyhteiskuntamme. Ajatellaan, että taloudellinen kasvu lisää hyvinvointia.

Kuva: Saara-Miira Kokkonen

Ihmisen henkilökohtaista onnellisuutta on hyvin vaikea tutkia, sillä onnellisuus on henkilökohtainen tunnetila, joka vaihtelee yksilöiden välillä. Taloustieteilijä Richard Easterlin mukaan onnellisuus on suhteellisen vakio teollisuusmaissa. Rikkaiden maiden asukkaat ovat jonkin verran onnellisempia verrattuna köyhempien maiden kansalaisiin, mutta varallisuudella on kuitenkin saturaatiopiste. Taloustieteen nobelisti Daniel Kahneman esitti, että mikäli vuositulot ylittävät 75 000 dollarin rajapyykin, ei lisäansiot enää vaikuta onnellisuuden tunteeseen.

Mikäli rikkaus ei lisää ihmisen onnellisuutta, miksi silti pyrimme kartuttamaan lompakkoamme setelinipuilla? Kari Ojalan (2009) mukaan pelkkä todellinen vauraus ei riitä, vaan ihminen tavoittelee suhteellista rikkautta. Jotta pystyy saavuttamaan tyydytystä, on peitottava kanssaihmiset - tai pystyä edes samaan. Eihän se käy, että naapurilla on uusi ja parempi auto. Ihminen ei halua jäädä jälkeen, sillä silloin hän tuntee itsensä onnettomaksi ja köyhäksi.

Jos katsotaan muutama vuosikymmen taaksepäin, voidaan sanoa, että ihmiset elivät paljon vaatimattomammin. Heillä ei ollut nykyajan veroista uutta teknologiaa eikä keksintöjä. He tyytyivät vähempään ja hyväksyivät oman osaansa. Nykypäivänä teknologian kehittyessä olemme kuin Roope-setiä. Meille ei riitä mikään ja haalimme koko ajan uusinta uutta. Samalla mieltämme kiristää kateus ja tyytymättömyys toisten omaisuudesta.

Mikäli raha ei olekaan yhtä kuin onnellisuus, on perinteinen utilitaristinen näkemys välttämättömälle talouskasvulle väärä. Toisaalta ilman hyvinvoivaa taloutta ei yhteiskunta voi toimia. Valtio ei tule pärjäämään ilman valuuttaa, eikä näin ollen pystyisi tuottamaan kansalaisilleen heidän tarpeitaan vastaavia palveluja.

Omalla kohdallani raha on tunnepitoinen seikka. Vakaa taloustilanne tuo mukanaan turvallisuuden tunteen. Olen onnellinen siitä, että voin käydä kaupassa ostamassa ruokaa ja iloitsen siitä hetkestä, kun voin vihdoin hankkia pitkään haaveilemani kameran säästämilläni rahoilla. Kuun lopussa silmäilen tyhjää keittiön kaappia vain huomatakseni puolikkaan näkkileipäpaketin. Vetistelen kotona sitä, kun kaverit lähtevät kaljalle, ja minulla on rahapussissa vain muutama sentti.

Harvoin sitä pysähtyy konkreettisesti miettimään mitä kaikkea rahalla ei voi saada. Nauran kavereiden kanssa, en ole sairastellut pitkään aikaan (lukuun ottamatta joka syksyistä nuhaa), minulla on mielenkiintoinen opiskelupaikka ja ihmissuhteet rullaavat - näitä seikkoja en voisi kahisevalla hankkia.

Kulkevatko vauraus ja onnellisuus käsi kädessä? Ehkä Aristoteles osasi vastata tähän puolestani lausuessaan: "Onnellisuus riippuu meistä itsestämme."

Oona Komonen

Lähteet:

• Niiniluoto, Ilkka (2013). Saako rahalla onnea? Teoksessa: Ilkka Niiniluoto, Risto Vilkko & Jaakko Kuorikoski (toim.). Talous ja filosofia. Helsinki: Hakapaino. 189-203.
• Ojala, Kari (2009). Irti tavarasta. Keuruu: Otava.

Lisää tunnelmapaloja talous-illasta:

(Audio Slide Show by Saara-Miira Kokkonen)