Samaa tavaraa eri paketissa

Muinaiset ihmiset ymmärsivät aikaisessa vaiheessa heidän elämänsä olevan riippuvainen auringosta. Yli kymmenentuhatta vuotta vanhat luolamaalaukset osoittavat, että tuon ajan ihmiset ymmärsivät aurinkokuntamme ainoan tähden merkityksen heidän elämälleen. Joka aamu aurinko nousi tuoden valon, lämmön ja turvan. He myös ymmärsivät että ilman aurinkoa mikään ei kasvaisi maapallolla. Nämä asiat tekivät auringosta maailmanhistorian palvotuimman kohteen.

Seuraamalla päivisin auringon ja öisin tähtien liikkeitä taivaankannella ihmiset kykenivät kehittämään kalenterin joka perustui muutamiin vuotuisasti toistuviin tapahtumiin planeetallamme. Ajan myötä muodostettiin tähdistä kartta, josta muodostui meidän tuntemamme tähtikuviot.

Kun katsotaan historiassa palvottujen jumalien elämänkaaria, löydetään kaava joka toistuu. Syntynyt joulukuun 25. päivä neitsyestä, syntymän yhteydessä itäisellä taivaalla loisti kirkas tähti, toimi opettajana, 12 opetuslasta/seuraajaa, teki ihmeitä, ristiinnaulittiin, oli kuolleena kolme päivää jonka jälkeen nousi kuolleista jne.

Kuva:Saara-Miira Kokkonen

Astrologian lähteillä

Samoja elämänkokemuksia/ominaisuuksia kantavia profeettoja, pelastajia ja jumalia löytyy satoja eri aikakausilta ja eripuolilta maailmaa. Kyse ei voi olla sattumasta, kysymys kuuluukin miksi juuri nämä elämäntapahtumat valikoituivat palvomillemme hahmoille?

Vastaus löytyy pitkälti astrologiasta. Jeesuksen syntymätarinassa kirkas tähti (Sirius) loisti itäisellä taivaalla joulukuun 24. päivä asettuen linjaan Orionin kolmitähtisen kuvion kanssa.

Orionin kolmea tähteä kutsuttiin muinaisissa kulttuureissa nimellä ”kolme kuningasta”. Näiden neljän tähden (Sirius + Orion) muodostama linja osoittaa kohtaan josta aurinko nousee joulukuun 25. päivä. Öiselle taivaalle katsottuna todellakin näyttää siltä, että kolme kuningasta seuraa tähteä idässä jotta he löytävät auringon eli vapahtajan nousun/synnyn.

Aurinko kuolee ja syntyy uudestaan

Jeesuksen kuolematarinan yhteydet astrologiaan ja talvipäivänseisaukseen ovat myös mielenkiintoisia. Kesäpäivänseisauksen (juhannus) jälkeen aurinko aloittaa matkansa kohti etelää. Matka kestää joulukuun 21.–22. päivään asti jolloin aurinko on matalimmillaan. Tätä kestää kolme päivää, jonka jälkeen joulukuun 25. päivä aurinko liikahtaa yhden asteen kohti pohjoista ja näin ollen syntyy uudelleen.

Auringon kolmen päivän lepo tapahtuu eteläisellä taivaalla etelän risti (souhern cross, crux) -tähdistön alapuolella. Aurinko siis ”kuolee” ristillä ja on kuolleena kolme päivää, jonka jälkeen herää uudelleen henkiin tuoden kevään sateet, uuden sadon kylvämisen sekä pelastuksen lähemmäksi päivä päivältä.

On huomattava, että ylösnousemusta ei kuitenkaan juhlita ennen kevätpäiväntasausta eli pääsiäistä. Silloin valo virallisesti voittaa pimeyden kun päivän pituus on pitempi kuin yön ja kevään luontoa elvyttävät seuraukset todella alkavat näkyä ja tuntua.

Kuva: Saara-Miira Kokkonen

Horus, Jeesus ja laintuojat

Jeesuksen syntymätarinan suurin yhteys pakanauskontoihin löytyy Egyptistä Luxorin temppelikaupungista jossa aurinkojumala Horuksen syntymätarina on identtinen Jeesuksen vastaavaan. Egyptin korkeakulttuurisen sivilisaation yhteydet kristinuskoon eivät jää tähän vaan yhtäläisyyksiä löytyy sadoittain. Ei siis ole kysymys sattumasta.

Muita yhtäläisyyksiä kristinuskon ja pakanauskontojen välillä ovat esimerkiksi vedenpaisumus ja Nooan arkki, josta löytyy satoja vastaavia kertomuksia muinaisesta maailmasta. Kuuluisin näistä on Gilgameshissä esiintyvä tarina suuresta tulvasta jonka Jumala langetti maan päälle rangaistuksena ihmisten synneistä.

Mooses laitettiin vauvana pieneen koriin jokea pitkin seilamaan välttyäkseen tapetuksi tulemiselta. Hänet pelasti kuningashuoneen jäsen ja Mooseksesta tuli myöhemmin prinssi. Yhtäläisyydet esim. Akkadian Sargoniin ovat merkittävät.

Mooses muistetaan kuitenkin parhaiten roolistaan 10 käskyn tuojana, jotka oli tarkoitettu ihmisten laiksi suoraan Jumalalta annettuna. Jumallallisen tahdon tuojana Mooseksen tarina on vain jatkumo pitkässä lain tuojien linjassa.

Intiassa Manou toi lait ihmisille, Kreikassa Minos välitti lait suoraan Zeukselta, Egyptissä lait antoi ihmisille Mises. Manou, Minos, Mises ja Mooses. Eri aikakaudet ja alueet, mutta nimet ja tarinat lähes identtiset.

Kuva: Saara-Miira Kokkonen

Yhtenäisiä legendoja

Lista yhtäläisyyksistä kristinuskon sekä muinaisten pakanauskontojen välillä on pitkä. Kaste, kuolemanjälkeinen elämä, tuomiopäivä, neitseellinen syntymä, kuolema ja ylösnousemus, ristiinnaulitseminen, liiton arkki, ympärileikkaus, vapahtajat, suuri tulva, pääsiäinen, joulu ja moni muu ovat alun perin muinaisten pakanauskontojen tunnusmerkkejä, jotka juutalaiskristitty uskonto kopioi omaan käyttöönsä.

Syy tähän oli käytännöllinen. Vanhojen tunnettujen legendojen hyväksikäytön avulla oli helpompaa levittää uutta uskontoa uusiin paikkoihin lähes kaksituhatta vuotta sitten.

Olisi mielenkiintoista nähdä miten suomalaiset kristityt suhtautuisivat harjoittamaansa uskontoon, jos he tietäisivät missä kristinuskon juuret ovat.

Jarmo Nevalainen

Tutustukaa myös Lentävän spagettihirviön uskontoon Saara-Miira Kokkosen videolla: