Russian Five -nimellä tunnetun viisikon ensimmäisen version johtaja "Slava" Fetisovin ura piirretään dokumentissa tunteikkaasti ja dramaattisesti. Dokumentti käy läpi Fetisovin uraa ja siinä sivussa Neuvostoliiton historiaa vauhdikkaasti, mutta tunteiden ja haastateltavien ilmeiden kannalta maltillisesti.
Tarina alkaa Fetisovin lapsuudesta ja pyrkimisestä maan kiekkosysteemin sisään. Sen jälkeen kuvataan Punakoneen hyvät ja huonot puolet, kunnes siirrytään murrokseen ja aikaan NHL:ssä.
Uskoisin että tämän dokkarin näkeminen kuuluu jokaisen urheilusta kiinnostuneen naisen ja miehen dokkarilistaan. Allekirjoittaneella jääkiekko on aika tuntematon alue, MM-kisoja tulee katsottua lähinnä ison hypetyksen takia, ja onhan ne kisat hyvä syy pakoilla velvollisuuksia lähipubiin ja siinä sivussa nauttia muutama ”neuvoa antava”. Urheilu itsessään on lähellä sydäntä ja takana onkin vahva joukkueurheiluhistoria lentopallon parissa.
Nuorena aloitettu joukkueurheilu osana kasvatusta?
Oma lentopallourani alkoi jo ala-asteella ja sille tielle jäätiin 6 vuodeksi – oppimaan itsestään ja muista valtavasti. Olenkin näin jälkikäteen, lajin ja joukkueurheilun jättäneenä, pohtinut miten iso vaikutus intensiivisellä harrastamisella on ollut omaan kehitykseen ja siihen, miten se minua mahdollisesti ihmisenä muokkasi.
Joukkueemme siirryttyä pelaamaan liigapeleihin, oli tosi kyseessä. Harjoituksia vähintään 4 kertaa viikossa ja pelejä viikonloppuisin. Omasta joukkueesta tuli kuin toinen perhe. Yhteinen päämäärä oli voittaa ja tulla sarjan parhaaksi. Tuollaisten tavoitteiden asettaminen poisti ainakin minulta muut normaalit 13–16-vuotiaan nuoren paineet.
Noihin aikoihin en kokenut ulkonäköpaineita, tärkeintä oli vain olla hyvässä pelikunnossa. En kokenut tarvetta olla mukana juhlimassa muiden nuorten tavoin viikonloppuisin, keskityin tuleviin peleihin ja nukuin hyvin. En myöskään kokenut turhautumisen tunnetta tekemättömyydestä, arki-illat menivät koulun liikuntasalissa palloa lyöden.
Olen pelkästään kiitollinen, että siihen aikaan Paimiossa pyöri aktiivinen joukkue, jossa sai pelata ja käyttää omaa aikaansa niin paljon kuin huvitti. Koen että nuo ajat olivat vahvasti kasvattamassa minua sellaiseksi kuin nyt olen. Sellainen tietynlainen kannustaminen ja pettymysten kokeminen vahvistaa nuorta ihmistä ja samalla isojen onnistumisten saavuttaminen omalla panostuksella antaa itsevarmuutta ja kasvattaa luonnetta. Tosin näidenkin asioiden käsittelemisessä avainasemassa on taitava ja hyvä valmentaja.
”Entäs ne huonot puolet?”
Huonoja puolia on loppujen lopuksi melko vähän. Satunnaiset kahnaukset joukkueen sisällä ja teini-iän omat ongelmat yhdistettynä isojen tavoitteiden saavuttamiseen, tuovat vain hyvää pientä maustetta ja haastetta harrastamiseen. Toki oli hetkiä jolloin teki mieli heittää oma lentopalloilijan ”ura” roskikseen huonojen harjoitusten tai oman riittämättömyyden tunteen takia.
Joukkueurheilussa negatiivisten asioiden käsittely on aika paljon itsestä kiinni. Oma asennoituminen on avainasemassa joukkueurheilussa. On pakko olla samalla viivalla joukkuetovereiden kanssa ja puhaltaa yhteen hiileen. Sooloilu ei johda mihinkään ja syrjäytynyttä toveria ei kukaan kotiovelta tule hakemaan. Tietynlainen kuri ja joukkueen kesken luodut säännöt asettavat rajoja ja niiden noudattaminen, sekä rikkominen, opettavat taas lisää.
”No siis pitäiskö harrastaa yksin vai yhdessä?”
Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että ehdottomasti yhdessä silloin kun omat aikataulut ja elämä mahdollistavat siihen panostamisen. Näin vanhemmiten ymmärtää, kuinka paljon aikaa joukkueessa harrastamiseen saa kulumaan. Toisaalta ymmärtää myös, kuinka paljon kannustavampaa ja motivoivampaa yhdessä pelaaminen on. Joukkueurheilu vaatii tietynlaisen luonteen, oma mielipide on tärkeä, mutta myös muita on kuunneltava.
Yhteenvetona voisin todeta, että joukkueurheilu on hyvä koulu jokaiselle, joka siihen vähänkin pystyy luonteensa puolesta. Tiimipelaaminen on avainasemassa nykytyöyhteisöissäkin – mikäpä sen parempi koulutus siihen kuin joukkueurheilu.
Keskiviikon dokkari kertoo varmasti vielä syvemmin joukkuepelaamisen kiemuroista ja sitä, miten isot päättäjät tuovat oman lisänsä joukkuepelaamiseen. Ja vieläpä Neuvostoliitossa… Niille vesille kannattaa sukeltaa keskiviikkona klo 20 Dynamossa. Tervetuloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti