Monet kertoivat yllättyneensä jääkiekkoteeman takaa löytyneestä syvyydestä. Jos pohjalla olikin odotuksena vain kahlata läpi urheiluhuuman hehkutusta suurissa sfääreissä ja nähdä tuttuun DocVentures-tyyliin jälleen yksi tarina lisää diktatuurista, saattoivat stereotypiat musertua aika yllättävällä tavalla. Meille avatut henkilöhahmot olivatkin lopulta yllättävän inhimillisiä ja hauraita, vaikkakin myös suuria tähtiä omalla alallaan.
Kuin pelinappuloita shakkilaudalla
Dokumentin päähenkilö ”Slava” Fetisov ei toki ole mitenkään erityisen epäpoliittinen hahmo, vaan lopulta yllättävänkin tärkeä osa koko dokumentin suurta propagandistista arvoa. Riisuttaessa tämä punakoneen yksi tärkeimmistä moottoreista ihmiskohtalon muotoon paljastuu kuitenkin sekä maalleen uskollinen mutta myös maansa riistämä mies. Tarina Fetisovin voittokulusta ei löydä tärkeitä välietappeja suurimmista urheilullisista saavutuksista, vaan pohjalla velloo jatkuva vapautta kaipaavan ihmisen tragedia.
Polskyn esiin nostama ns. ”Miracle on Ice”-häviö vuonna 1980 oli oiva ikkuna, jonka läpi katsoa melkein huomaamatta kivikasvoisen miehen pintaa syvemmälle. Tuohon tappioon rinnastettuna kukin voi arvioida itse, kumpi oikeasti on tärkeämpää - yksi pelattu ottelu tai se tosiasia, että neuvostoliittolainen pelaaja tuskin pääsi perheensä luokse öisin nukkumaan tuon pelatun ottelun jälkeen, tuloksesta viis! Kun ihminen, joka pahimmillaan saa kantaa urheilusaavutuksillaan kokonaisen imperiumin ideologisen taakkaa niskassaan, ei saa oikeutta jättää treenejä väliin nähdäkseen kuolevaa isäänsä, on vaakakuppi aika pahasti kallellaan. Valitettavasti jääkiekko ei ollut USSR:n aikaan vain jääkiekkoa.
Mikäli vain osaa kirjaston hyllyiltä etsiä, löytää varmasti monenlaista monipuolista opusta jääkiekon merkityksestä toisen maailmansodan jälkeisessä yhteiskunnassa. Riippumatta siitä, missä päin maapalloa kukin kansa on asunut, matkalla kohti nykyistä zambonin kiillottamaa, huumoriurkujen säestävää otteluspektaakkelia on tarvottu monenlaisissa arkisissa soissa, aivan kuten yhteiskunnan muutkin osa-alueet ovat kehittyneet nykyaikaan siirryttäessä. Useimmiten selkein vedenjakaja tällaisissa kertomuksissa kulkee Stettinista Triesteen eli tuttavallisemmin rautaesiripun mukaisesti.
Jos esimerkiksi haluat mennä pintaa syvemmälle Red Armyn tarinassa ja tutustua sen muihin hahmoihin, suosittelen Dokkari-iltana haastatellun Markku Jokisipilän kirjaa tai monesta kirjastosta löytyvää Igor Larionovin elämänkertaa, jonka hän kirjoitti juuri esiripun takaa vapauduttuaan. Nämä tarinat on luotu selkeästi dokumentoidun, kylmän sodan mukaisesti kehittyvän trillerin ympärille, aikana jolloin itä ja länsi taistelivat suurten panosten kansainvälisissä otteluissa, ja lopussa kaunis kiitos 1990-luvulla saapuneelle yksinapaiselle, NHL:n dominoivan kaupalliselle kiekkoviihteelle. Tuo aikakausi onkin meille jo paljon helpompi käsiteltävä jääkiekon muoto, jota esimerkiksi kasarin lapset ovat tottuneet katsomaan ja johon tähän päivään asti olemme tottuneet. SM-liiga, NHL, KHL, maailmanmestaruuskisat ja olympialaiset ovat joskus harvoin poliittisia tapahtumia mutta usein paljon kevyempää viihdettä. Elämälle lisämaustetta antava viihteen muoto.
Pelipaidan alla sykkii aina ihmissydän
Monille jääkiekko onkin merkinnyt lapsuudesta asti juuri Mika Saukkosen ja Timo Jutilan oransseja takkeja, Teemu Selänteen taiteiltuja julisteita ja Teksti-TV:n sivua 235. Näitä muistoja myös me turkulaiset urheiludiggarit verestimme ”kisakatsomossamme” eri aikakausilta. Missä televisio, siellä muistelo siitä, missä kukin oli silloin, kun sattui jotain äärimmäisen hienoa ja mahtavaa. Oli vuosi sitten 1995 tai 2011, on suurimpiin ”urheiluhetkiimme” kytkeytynyt suuria muistoja ja merkityksiä. Olemme tottuneet antamaan myöden suurille tunteille pintapuolisesti rajun lajin tuoksinnassa, ja ne jotka eivät voi tähän tapaan samaistua, saavatkin usein ihmetellä, miksi iso mies itkee niin vuolaasti hävityn tai voitetun mitalipelin jälkeen. Siksi ei olekaan varsinaisesti ihme, että Red Army sai monet näkemään pelitilastojen ja voittoseremonioiden taakse kätkeytyneet ihmiset myös poliittisessa kehyksessä.
Valmentajaguru Tarasov halusi luoda venäläisestä jääkiekosta suurten taidelajien metaforaa. Järkälemäinen laituri Vladimir Krutov taas on surullisen osuva esimerkki siitä, mitä suunnitelmatalouden kahleista siirtyminen vapaaseen demokratiaan voi tehdä siihen tottumattomalle. Ne lukuisat merkittävät neuvostolätkän persoonat, joita yhden dokumentin draaman kaari ei tarpeeksi keskeisesti pysynyt käsittelemään - Professori Larionov, usein unohdettu Helmut Balderis, hämmentävän keskeinen urheiluvaikuttaja Vasily Stalin, neuvostokoneiston palvelija Kasatonov ja koko legendaarinen Mihailov-Petrov-Harlamov-ketju - kutsuvat kaikki asiasta innostuneet tutustumaan jääkiekon ihmeelliseen maailmaan vapaalla tyylillä.
Emmekä ole edes sanallakaan maininneet tarinoita rapakon takaa. Siellä niitä persoonia vasta piisasikin. Mutta Harold Ballardista ja Phil Espositosta joskus vähän myöhemmin. Sitä odotellessa.. google sauhuamaan ja youtube pyörimään!
Tatu Virta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti