Kykeneekö vain ihminen tuntemaan myötätuntoa?

Monessa myötätunnon määritelmässä puhutaan inhimillisyydestä ja siitä, miten myötätunto on vain ihmisen ominaisuus. Onko mahdollista, että ihminen on ainoa olento, joka tuntee myötätuntoa ja miten se voidaan todistaa? Vai onko kyse vain siitä, että ihminen haluaa itsepintaisesti löytää jonkin ominaisuuden, mikä tekisi ihmisestä erityisen tai niin sanotusti korkeamman olennon?

Sympatiaa pidetään usein myötätunnon synonyyminä – toisen tunne koetaan yhdessä, tavallaan myös omana tunteena. Monesti ajatellaan, että sympatia vaatii jonkinlaisen omakohtaisen kokemuksen siitä, mitä sympatian kohde tuntee ja kokee. Vastaavasti empatialla tarkoitetaan tavallisesti kykyä eläytyä toisen tunteeseen. Empatia ei siis vaadi omakohtaista kokemusta, vaan herkkyyttä toisen tunnetilojen tunnistamiseen.

Peilisolut peilaavat havainotoja

Myötätunnon neurologisia mekanismeja on pyritty hahmottamaan, mutta tutkimuskohde on monimutkaisuudessaan haastava. Melko uusi löytö ovat niin sanotut peilineuronit eli peilisolut. Jos ihminen näkee toisen tekevän jotain, peilisolut aktivoivat aivoissa samoja alueita, jotka aktivoituisivat, kun ihminen itse tekee vastaavaa asiaa.

Kun ihminen esimerkiksi näkee toisen ihmisen kasvonilmeen, aktivoituu peilisoluja, jotka rajusti yksinkertaistettuna ikään kuin peilaavat havaitun ilmeen omaksi kokemukseksi. Oletettavasti myös toisen ilmeistä ja eleistä havaitut tunteet voivat aiheuttaa vastaavan tunnereaktion toisessa ihmisessä. Tietysti jotkut ihmiset ovat herkempiä aistimaan tai kanssatuntemaan toisten tunnetiloja tai eläytymään niihin. Miksei eläimellä voisi olla vastaavia eritasoisia mekanismeja?

Ihmisen lisäksi myös joillain apinoilla on osoitettu olevan peilisoluja, jotka reagoivat muun motorisen toiminnan lisäksi myös kasvonilmeisiin ja tunneilmauksiin. Peilisolut ovat kohtalaisen uusi löytö, ja tutkimus on vielä alussa. Ja jos oletetaan, että ihminen on kehittynyt evoluution kautta, ainakin minusta olisi melko erikoinen ajatus, ettei muista elävistä olennoista löytyisi vastaavaa ominaisuutta – edes hieman vähemmän kehittyneenä.

Varsinkin eläimillä, joiden elämä, hyvinvointi ja selviytyminen perustuvat tiiviiseen sosiaaliseen yhteisöön, lauman jäsenen tunnetilojen ymmärtäminen on hyvin olennaista. On olennaista tietää, onko jokin hätänä tai jos on syytä olla iloinen. Laumassa toimiminen vaatii yhteistoimintaa, joten sosiaalisia suhteita on ylläpidettävä. Tietysti toisille eläimille yksilöiden väliset suhteet ovat tärkeämpiä kuin toisille, ehkä silloin on myös tärkeää tuntea myötätuntoa.

Huolenpitoa ja sosiaalisia rituaaleja

Esimerkiksi norsuilla on hyvin monimutkaisia rituaaleja lauman keskuudessa. Kun lauman jäsen kuolee, ne surevat jäsentä yhdessä ja lohduttavat toisiaan. On jopa havaittu, että norsut ikään kuin hautaavat kuolleen lauman jäsenen tuoden lehtiä ja muuta vastaavaa sen päälle. Ehkä tunteita ja myötätuntoa ei osoiteta kasvonilmeillä, kuten ihmisillä on pääasiassa tapana, mutta tietynlaiset eleet, kosketukset ja äänet ajavat saman asian.

Luonnollisesti myös monilla apinoilla on jonkintasoinen kyky kokea myötätuntoa. Esimerkiksi gorillojen on huomattu pitävän huolta heikommista lauman jäsenistä, vaikka siitä ei ole laumalle näkyvää konkreettista hyötyä. Eräs lauma hankki ravintonsa korkealta puusta, mutta yksi lauman jäsen oli vahingoittunut niin, ettei kyennyt kiipeämään. Huomattiin, että muut pudottelivat rammalle gorillalle tarkoituksenmukaisesti ruokaa puista.

Gorillojen huolehtivaisuudesta tulee aina mieleen, Chicagossa vuonna 1996 gorilla-aitaukseen pudonnut lapsi. Biti Jua -niminen kahdeksanvuotias naarasgorilla otti lapsen syliinsä ja kantoi hänet turvallisesti gorilla-aitauksen ovelle, jotta eläintarhan henkilökunta sai pelastettua pojan. Samalla Biti Jua suojeli lasta aggressiiviselta urosgorillalta, joka olisi saattanut vaikka tappaa lapsen. Miksi gorilla olisi tehnyt sen, jos se ei kokisi myötätuntoa – ainakin empatiaa, jos ei sympatiaa?

Myös ihmisen pitäisi kyetä huolenpitoon

Tietysti myös jokainen koiraihminen haluaa ainakin ajatella, että koira tuntee myötätuntoa. Itse olen törmännyt koiriin, jotka esimerkiksi tulevat selvästi lohduttamaan, kun ihminen on allapäin tai vaikka kipeä. Siitä ei kukaan voi olla varma, onko kyse myötätunnosta vai jostain muusta, mutta ainakin koira tunnistaa monenlaisia tunnetiloja muiden koirien lisäksi myös ihmisessä. Käsittääkseni toisen tunnetilan tunnistaminen on myötätunnon edellytys ja lähtökohta, joten tuntuisi siltä, että ainakin perusta myötätunnolle on olemassa ihmisen lisäksi myös monenlaisilla eläimillä.

Tämä pohdinta saattaa vaikuttaa asiaan vihkiytyneelle jokseenkin pseudotieteelliseltä keittiösosiaalievoluutioneuropsykologialta, mutta tarkoitus ei ole päästä tieteelliseen tarkkuuteen. Tärkeintä on herättää miettimään, että jos gorillat ja koirat osaavat huolehtia heikommista lajitovereistaan ja jopa toisen lajin edustajista, myös ihmisen pitäisi kyetä siihen. Vaikka joku ei ole taloudellisesti tuottava, hän voi silti olla tärkeä osa yhteisöä ja hänestä pitää pitää huolta. Heikompiosaisista huolehtimistahan pidetään yleensä inhimillisyyden perustana.

Pystyivät eläimet kokemaan myötätuntoa tai eivät, olisiko ihmisen edelleen tarpeen pohtia kanssaihmisiä kohtaan tunnetun myötätunnon lisäksi myös eläimiä kohtaan tunnettua myötätuntoa? Erityisesti, jos tilanne tosiaan olisi se, että ihminen on ainoa olento, joka kykenee myötätuntoon, ihmisen pitäisi myös osoittaa ”ylempivertaisuutensa” käytöksellään ja kohdella jokaista elävää olentoa, kuten toivoisi itseään kohdeltavan. Jos kykenee asettumaan toisen (ihmisen tai eläimen) asemaan, on vaikea ymmärtää, miten toista voi vahingoittaa.

Kalle-Pekka Nikander

Muistathan myös kauden viimeisen dokumenttikatsomon talvivarustekeräyksen. Ota mukaan pipo, kaulaliina tai hanskapari, jota et enää tarvitse ja lahjoita se eteenpäin!