Todellinen arkihaaste

On vapaapäivä ja päätän tehdä itselleni herkullisen ja runsaan aamiaisen. Leipää, munakasta, jogurttia, mehua, hedelmiä ja teetä. Ensin katan kaiken nätisti esille ja sitten tärkein asia. Ei, ei syöminen, vaan valokuvaaminen. Tietysti. Eihän näin upeaa sommittelua ja vaivannäköä tule heittää hukkaan. Sillä niinhän siinä kävisi, jos ei ottaisi valokuvaa ja jakaisi sitä sosiaalisessa mediassa. Hetki menisi hukkaan. Ja mikä pahinta, muut eivät näkisi minun herkullista ja visuaalisesti näyttävää aamiaistani.

Tässä kohtaa on hyvä hetki pysähtyä ajattelemaan. 

Elämmekö nykyään maailmassa, jossa asiat eivät ole totta jos niitä ei jaa Facebookissa? Tämän lisäksi asiat, joita julkaisemme ovat usein lavastettuja tai ainakin tarkoin harkittuja. Eli toisin sanoen lavastettu tilanne sosiaalisessa mediassa koetaan todellisempana kuin arkinen ei-taltioitu hetki. Pelottavaa.

Tarkastelin omaa somekäyttäytymistäni kahden kuvaparin avulla. Yllä näemme lihattoman lokakuun ensimmäisen ateriani: soijamakaronilaatikkoa ja salaattia. Vasemman kuvan olen rajannut tarkoin, miettinyt sopivaa kuvakulmaa ja lisännyt hieman valotusta. Oikea kuva sen sijaan näyttää todellisen tilanteen. Lounaani söin keskellä sotkuista olohuoneen pöytää ja kaukana harmonisesta ja esteettisestä tilanteesta. 

Seuraavassa kuvassa näemme parin päivän takaisen teehetken. Vasemmalla näkyy #ihana #harmoninen #hetki. Näinkö on? Oikealla näemme todellisuuden. Pöytä jälleen täynnä tavaraa, koneella tuhat tehtävää ja teekuppi vain pienessä osassa.

Nämä kuvat osoittavat kuinka helppoa tilanteiden lavastaminen on. Oikea kuvakulma ja rajaus tekevät paljon. Valheellisuuden luominen ei oikeastaan ole koskaan ollut helpompaa. Rakennamme jatkuvasti omaa rooliamme ja henkilökuvaamme sosiaalisessa mediassa kuvien avulla. Aikaisemmin netissä jaettiin vain erikoislaatuiset tapaukset ja oli helppo ymmärtää, että kenenkään arki ei oikeasti ole tällaista. Nyt someen päätyy koko arjen kirjo, aamiaisesta petivaatteisiin, ja on vaikeampi erottaa arki ja somehehkutus. 

Mutta kuitenkin tämän pohdinnan keskellä mieleni nousee vastarintaan. Onko tämä nyt niin väärin? Itse nautin kauniiden Instagram-kuvien selailusta ja aamiaiseni sommittelusta. Instagram-filtterin valinta on mukavaa. Haluan ajatella, että nykyinen visuaalisen jakamisen kulttuuri on avannut silmämme ja saanut meidän näkemään ympärillämme kauniita ja kiinnostavia asioita. Kuvien jakaminen voidaan nähdä enemmänkin jatkeena todelliselle hetkelle, ei sen korvikkeena.  

Se arkinen aamukahvi voi oikeasti olla aika esteettinen juttu.

Vai onko tämä kaikki yhtä suurta tekopyhyyttä?

- Katja Mikkola