Sananvapauden nimissä

Viime keskiviikon DGT-katsomo sujui kaikilta osin varsin mallikkaasti ja illan dokkarina esitetty The Red Chapel herätti keskustelua, tunteita ja ajatuksia.

Keskiviikon dokumentti osoitti hyvin, miten valtavia erot sananvapaudessa voivat olla. Pohjois-Korea on tietysti ääriesimerkki, eikä Suomestakaan tarvitse lähteä rajanaapuria kauemmas löytääkseen sananvapautta törkeästi rajoittavia käytäntöjä.

Kuva: Saara-Miira Kokkonen

Suomessa sananvapaus tunnutaan käsitettävän helposti väärin. Sananvapaus ymmärretään liian konkreettisesti, vapautena sanoa ihan mitä tahansa. Näinhän asian laita ei tietenkään ole, vaan vapaus tuo mukanaan vastuuta. Mielipiteen saa tuoda julki, mutta esimerkiksi vihapuhe ja uhkailu eivät ole sananvapauden suomia oikeuksia. Jostain syystä tämä konsepti tuntuu monelle vaikealta, ja törkeää huutelua perustellaan sillä, että ”Suomessa on sananvapaus”.

Internetin ihmemaailmassa ihmisiltä usein häviävät viimeisetkin itsesensuurin rippeet. Aikaisemmin ilkeät trollit olivat anonyymejä, mutta Facebook ja muut sosiaalisen median kanavat ovat mahdollistaneet oman sanan julistamisen omalla nimellä ja kuvalla, täysin julkisesti. Oltiinpa liikkeellä nimellä tai ilman, osataan silti täyttää kommenttilaatikot tekstillä, jonka julkaisu ei välttämättä olisi se fiksuin mahdollinen vaihtoehto.

Esimerkiksi Helsingin Sanomien Nyt-liite sekä MTV poistivat nettiuutistensa kommentointimahdollisuuden. Tätä perusteltiin sillä, että kommenttiosiot täyttyivät vihapuheesta ja kiihkoilusta. Tämä jakoi mielipiteitä, ymmärrettävästi. Toisaalta keskustelu on erittäin tärkeää ja mahdollisuutta siihen pitää vaalia, mutta toisaalta, no, me kaikki tiedämme miltä ne mainitut palstat joskus näyttävät. Eihän siellä aina niin mukavaa tekstiä ole.

Kuinka vihapuhe saataisiin pois Internetistä? Poistuuko se kommenttiosiot sulkemalla? No ei, sen sanoo maalaisjärki. Kun yksi foorumi sulkeutuu, kirjoittelijat siirtyvät seuraavaan. Entä jos kommentteja moderoidaan? Toiminee tietyillä keskustelualustoilla, mutta moderointi on työlästä eikä sekään estä ketään etsimästä moderoimatonta foorumia.

Ilkeitä nettikommentoijia on mahdoton estää kommentoimasta. Sensuuri, anonymiteetin kieltäminen, moderointi ja kaikki muut keinot ovat loppujen lopuksi kestämättömiä, keskustelua tukahduttavia ja sananvapautta ajatellen arveluttavia.

Mitä siis pitäisi tehdä? Istukaa alas, ottakaa mukava asento, sillä seuraavaksi on vuorossa utopiaa: yksi vaihtoehto voisi olla kasvattaa seuraavista sukupolvista sen verran mukavia ihmisiä, että kukaan ei vihaisi eikä kukaan tuntisi tarvetta purkaa patoutuneita aggressioitaan netin kommenttikentän välityksellä.

Tuulimyllyjä vastaan tässä kuitenkin taistellaan, mutta myllyn voi valita itse.

Iidaliisa Pardalin

Lisää tunnelmia sananvapaudesta ja DGT:n OpenMicistä Saara-Miira Kokkosen videossa

#DGT15: Open mic 16.9. from Saara-Miira Kokkonen on Vimeo.