Hyvä itä, paha länsi?

Docventuresin neljäs tuotantokausi alkoi keskiviikkona ja aiheena oli informaatiosodankäynti.  Esitettävänä oli World Order -niminen dokumentti, joka kertoo, miten Venäjä näkee muun maailman ja etenkin läntisen maailman. Ennen dokumentin alkua Riku esitteli dokumentin jopa mahdollisesti skitsofreenisenä kokemuksena katsottaessa länsimaalaisen silmin.

Dokumentissa itsessään esitettiin Putinin ja Venäjän kantaa länsimaihin, suurimmaksi osaksi Yhdysvaltoihin. Yhdysvallat sai osakseen suurta kritiikkiä maailmanpolitiikastaan, joka oli mielestäni jopa täysin aiheellista. Vaikka dokumentti oli esitelty propagandana ja sitä se suurimmaksi osaksi olikin, oli siinä suuri osa totuutta, eikä siinä valehdeltu. Siinä vain jätettiin kertomatta koko totuus. Jos et ole dokumenttia vielä nähnyt, suosittelen sen katsomaan. Sen enempää dokumentin sisältöä avaamatta, mennään siis aiheeseen: itä vs. länsi -vastakkainasettelu.

Propagandan uhri?

Olenko nyt siis Venäjä propagandan uhri, kun pidin dokumenttia jopa jokseenkin silmiä avaavana? En mielestäni – olen aina ollut sitä mieltä, että maailmanpolitiikan ajattelu hyvä länsi – paha itä, tai toisinpäin, riippuen kuvakulmasta on ontuvaa ja valheellista.  Kummaltakaan puolelta ei pystytä katsomaan maailmanpolitiikkaa objektiivisesti, vaan omaa etua ajatellaan aina. Mikä on tietenkin normaalia käytöstä ihmiseltä, varsinkin johtajalta, eikö?

Yhdysvalloilla ja Venäjällä on molemmilla täysin sama tarkoitusperä. Keinot sen saavuttamiseen voivat erota toisistaan. Vai eroavatko sittenkään?

Todella usein saa lukea lehdistä Yhdysvaltojen sotarikoksista Afganistanissa, Irakissa, Pakistanissa, Guantánamo Bayssa ja Syyriassa. Jos lähdemme tarkastelemaan koko 1900-lukua, lista kasvaisi suunnattomasti. Kuitenkin harvoin kuulee, että näistä sotarikoksista tulisi vaikuttavia tuomioita Yhdysvalloille. Yhdysvallat ovatkin jättäytyneet ulkopuolelle monista kansainvälisistä rikostuomioistuimista peläten amerikkalaisten sotilaiden joutuvan kansainvälisen oikeuden eteen.

Pahempi toistaan, kumpikin on...

Jotta kirjoitus ei menisi täysin Yhdysvaltojen kritoisoimiseen, kuten Docventuresin esittämä dokumentti World Order, kritisoidaan välillä myös Venäjää. Rikua lainaten ”Venäjällä on moni asia vakavasti viturallaan”. Jo pelkästään Venäjällä tapahtuvista ihmisoikeusrikoksista saisi kirjoitettua oman tekstin, miksei jopa kirjaakin, tai paria, mutta koitetan tässä blogissa pysyä maailmanpolitiikassa.

Venäjän sotarikokset ja kansainvälisten sopimusten noudattamattomuus ovat olleet suuri puheenaihe läntisessä mediassa viimeaikoina. Venäjän tukema taistelu Ukrainassa, Assadin tukeminen Syyriassa ja Krimin valtaus yksinä esimerkkeinä. Myös suuret läntiset päättäjäelimet EU ja Yhdysvallat eivät ole näitä jättäneet huomiotta, vaan ovat ryhtyneet rankaisemaan Venäjää talouspakotteilla kun kansainvälinen oikeus ei tapahdu.

Dokumentissa Vadimir Putin vaikutti jopa hetkellisesti kuolevaiselta ihmiseltä näyttäessään pieniä epätoivon merkkejä kertoessaan miten Venäjää rankaistaan sen teoista (huom. ei kuitenkaan myöntänyt tehneensä väärin) samalla kun Yhdysvaltojen teot jäävät rankaisematta. Putin myös esitti dokumentissa vilpittömästi olevansa valmis sovittelemaan asioita lännen kanssa. Kuinka paikkansa pitävä väite oli ja mitkä lopulliset ehdot sovitteluihin Venäjä antaisi, sitä ei tarina kerro. Mutta ovi olisi ainakin Venäjällä esitettävän propagandan mukaan auki.

Onko ratkaisun toivominen vain utopiaa?

Loppujen lopuksi voidaan todeta tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa, että niin länsi kuin myös itä ovat pahoja. On ehkä jopa vähän utopistista ajatella, että jonkin näköinen toimiva yhteistyö saataisiin suurvaltojen Venäjä ja Yhdysvallat välille. Se vaatisi sen, että kumpikin puoli pystyisi hetkeksi unohtamaan toistensa tekemät virheet, koska niitä kyllä löytyy molemmilta lukemattomasti, ja sopimaan, että tulevaisuudessa näitä samoja virheitä ei tehdä.

Onko russofobia Suomessa turhaa ja jos ei, pitäisikö meillä olla myös aihetta jenkkifobiaan? Niin kauan kun maailmassa on itä vastaan länsi -vastakkainasettelua, emme pääse rakentamaan turvallista maailmanpolitiikkaa, vaan aina tulee löytymään uusia aiheita ja paikkoja sotia. Meininki idän jä lännen välillä on kuin kahden aikuisen miehen pippelinvertailukisa. Loppujen lopuksi vaikka löytyisikin voittaja, se kenellä se suurempi pippeli on, ei siitä ole mitään hyötyä, kun kumpikaan ei selkeästi sitä osaa käyttää.

Ohto Lankila

Journalismin opiskelija