Päihteet muuttavat tajunnantilaa, osa toimii tainnuttavasti,
osa stimuloivasti. Ihmiskunta on läpi historian käyttänyt eri aineita. Milloin
käytössä on ollut pilalle mennyt marjamehu, milloin tulivuoren läheisyydessä
olevan luolan luonnolliset kaasut. Ja ihmiskunta ei tule muuttumaan tältä osin
tulevaisuudessa. Päihteet ovat olleet, ja tulevat olemaan osa meitä.
Kannabis silloin joskus
Moderni käsitys päihteistä poikkeaa merkittävästi aikaisemmasta. Tietyt
päihteet on luokiteltu laittomiksi, ja osa taas ei. ”Silloin kun kaikki oli
hyvin”, jokainen päihde oli kenen tahansa kansalaisen ulottuvilla. Froidi
laajensi sieraimiaan tajuntaansa kokaiinilla, Allan Poe oopiumilla, ja
aateliset eetteri-imppauksella. Mutta jossain vaiheessa asialle piti saada
stoppi. Ja stopin alkulaukaus tapahtui 1930-luvun alussa Herramme
liittovaltiossa, Yhdysvalloissa. Alkoholin kieltolaki oli epäonnistunut
lieventynyt, ja virastojen janttereiden piti keksiä jotain muuta puuhaa. Mikä
olisikaan parempi kohde kuin roskaväen käyttämä naurutupakka.
Kannabiksen kriminalisoinnin perusteluna käytettiin sen
vaikutusta degeneroituneisiin rotuihin. FBN lausui totuutensa yli 80 vuotta
sitten:
”Yhdysvalloissa on yhteensä 100 000
marijuanan polttajaa, ja suurin osa heistä on neekereitä, latinoja,
filippiinoja, ja viihdyttäjiä. Heidän saatanallinen musiikki, jazz ja swing
ovat seurausta marijuanan käytöstä. Marijuana aiheuttaa sen, että valkoiset
naiset etsivät seuraa neekereistä, viihdyttäjistä, ja muista samankaltaisista.
”
”Kannabis saa neekerit ajattelemaan, että he ovat yhtä hyviä, kuin valkoiset
miehet.”
Luoja siunatkoon! Mitä jos osa ajattelisi olevansa tasa-arvoisia!
Ylläolevat viisaudet olivat siis niitä perimmäisiä totuuksia, joiden avulla
kannabiksen laittomuutta ajettiin eteenpäin demokratian ja vapauden maassa. Oli
myös muitakin, kuten se, että naurutupakasta muuttuu silmittömäksi perhemurhaajaksi,
tai raiskaajaksi, tai kuorii ihonsa irti juustohöylällä.
Kaikkihan nyt tietää, että Damin kadut ovat täynnä epäonnisten turistien ihon
palasia.
Entä nykyään
Tutkimukset, joita on tehty useiden vuosikymmenten ajan,
ovat kuitenkin osoittaneet – yhä uudestaan ja uudestaan - että kannabiksesta on
monenlaista lääkinnällistä hyötyä. Kaikkia niitä ei edes tiedetä vielä, koska
kannabinoidiresepteroiden toiminta on suurimmilta osin vielä epäselvää. Muun
muassa osa MS-potilaista ovat saaneet lievitystä kipuihinsa, joihin eivät
perinteiset reseptilääkkeet ovat auttaneet. Sama koskee myös syöpäpotilaita,
joille opioidi-pohjaisten lääkkeiden sivuvaikutukset ovat olleet liian pahoja. Eikä
nämä syyt rajoitu pelkästään näihin, tässä on vain lueteltu muutamia päteviä
syitä. Kannabiksen kriminalisointi on myös yhä heikommalla pohjalla, koska
näyttöä yliannostuksista ei löydy, kun taas alkoholin haittojen vaikutukset
Suomen yhteiskuntaan on melkeinpä kansantaudin tasolla.
Kriminalisointi ei pelkästään estä jazzitupakasta
nauttimista, vaan myös siihen kohdistuvan tutkimustyön, joka edistäisi
merkittävästi lääketeollisuutta. Esimerkkejä ei tarvitse etsiä kaukaa, kunhan
suuntaa katseensa horisonttiin rapakon taakse. Ei, ei Ruotsiin.
Kriminalisoinnin vaikutukset
Kriminalisoinnilla on luotu yksi uusi yhteiskuntaluokka,
joka on sysätty syrjään systemaattisella häirinnällä ja väkivallalla. Kuvittele
tilanne, jossa istut kotona juomassa kaljaa. Yhtäkkiä poliisi potkaisee oven
sisään, pistää sinut rautoihin, myllää asuntosi, ja ottaa huostaan lapsesi.
Vain siksi, koska joit kaljaa kotona, omassa rauhassa, ilman että häiritset
ketään. Ja mitä pahinta, joit Lageria, etkä tummaa. Tämä on todellisuus, joka
on mahdollisuus (hieman samaan tapaan kuin työttömyys on täysin järkeenkäypä
vaihtoehto jokaiselle palkattomalle työharjoittelijalle) jokaiselle hassuheinän
pössytelijälle, ja miksi? Koska Yhdysvalloissa 1930-luvulla suuressa
viisaudessa päätettiin, että marijuana kieltämällä estetään alempien rotujen
aiheuttama degeneraatio valkoisen herrarodun keskuudessa. Riivi siitä huumoria.
Dekriminalisaatiolla on ollut ainoastaan positiivisia vaikutuksia. Tästä on
hyvänä esimerkkinä Portugali, joka päätti yli kymmenen vuotta sitten
dekriminalisoida suurimman osan päihteistä. Kansainvälinen yhteisö kohahti, ja
manasi tulikiveä sekä tappuraa Iberian niemimaalle. Heinäsirkoista ja muista
vitsauksista puhumattakaan.
Mitään näistä ei tapahtunut.
Kansalaisten oli helpompi hakeutua hakemaan lääkäriltä apua ja poliisien
resurssit vapautuivat käyttäjien piinamisesta suurien kalojen saalistamiseen. Sama
tilanne on tapahtunut myös Hollannissa. Heroiini päätettiin tuoda ilmaiseksi
pitkäaikaiskäyttäjien tarjolle terveyskeskuksissa, jolloin aine olisi puhdasta,
ja halpaa. Kansainvälinen yhteisö kohahti myös silloin, ja maalasi
apokalyptisia kuvia seinille.
Mikään niistäkään ei tapahtunut.
Rikollisuus romahti, koska narkomaanien ei tarvinnut enää
maksaa rikollisorganisaatioiden mielipuolisia hintoja. Osa myös raitistui,
koska narkomaanielämästä katosi hohto. Fiksin sai terveyskeskuskesta, ei ollut
lainsuojaton, ja kaikki alkoivat tukea. Kuvitella, ihminen parantuu, kun häntä
autetaan
Myös yliannostukset romahtivat, koska substanssin laatu pysyy tasaisena sekä
puhtaana terveyskeskuksissa. Meidän jokaisen lähipiiristä, tai ainakin ystävän,
löytyy varmasti joku, jonka turhan kuoleman olisimme voineet välttää, jos yllä
oleva järjestely olisi ollut saatavilla.
Vankilatuomioilla estetään yhteiskuntaan sopeutuminen
tehokkaasti. Ja millä oikeutuksella riistämme kenenkään vapautta, jos joku
päättää käyttää itsemääräämisoikeuttansa kehoonsa. Kuvitteleeko joku ihan
aikuisten oikeasti, että alkoholisti paranee omasta henkisestä pahoinvoinnista
sillä, että lukitsemme hänet raiskaajien, murhaajien ja muiden rikollisten
sekaan vankilaan. Tai parhaimmassa tapauksessa toisen alkoholistin kanssa
samaan selliin. Hienoa verkostoitumista! Korkeakoulujen innovaatio-Ilpot
paskoisivat hunajaa onnesta, jos voisivat tehdä saman oppilaillensa.
Päihteet eivät ole se todellinen ongelma, kaiken pahan alku ja syy, ne ovat
usein seurausta jostain muusta pinnan alla kuplivasta ongelmista, kuten
traumoista, masennuksesta, ahdistuksesta, ja niin edelleen. Konventionaaliset
menetelmät eivät ole toimineet yksilön kohdalla, joten hän hakee apua
huumeista. Ja myös löytää niiden kautta ”tukiryhmän”, muut käyttäjät, joiden
kanssa hän pystyy viettämään aikaa.
Kulttuurin lapset
Kossu pöytään ja korkki auki. Kukaan ei pidä tätä
ihmeellisenä, jos ystävämme tekee tämän perjantai-iltana ja toteaa suuren
ääneen, että tänään vedetään perseet olalle. ”Pelti kiinni ja pillua!”
Ihmettelisimme huomattavasti enemmän, jos hän ottaisi lusikan esille, ja
sanoisi, että tänään, ystäväni Hermanni, juhlitaan minun piikkiini. Olemme
tottuneet pitämään tiettyjä asioita luonnollisina, koska olemme omassa
kulttuurissamme altistuneet niille koko ikämme. Sen takia, näiden välille tulee
väkisinkin erittäin suuri kontrasti, vaikka kyseessä on objektiivisesta
näkökulmasta tarkasteltuna kyse täysin samasta asiasta – pään solmuun
vetämisestä. Pelti kiinni, tutkalla, ja niin edelleen.
Ja jos asiassa menee vielä pidemmälle ja alamme katsoa ilman
mitään tunnelatausta terveyshaittoja näiden kahden aineen välillä, alkoholi vie
kirkkaasti voiton. Ei pelkästään suorassa vaikutuksessa, vaan myös epäsuorissa
tapauksissa. En usko, että kovin moni voi rehellisesti sanoa, ettei olisi ollut
edes todistamassa väkivaltaa, vaaratilanteita, yliannostuksia joita alkoholi on
auttanut. Ja etteikö olisi nähnyt näitä enemmän tai vähemmän vähintään
nuoruudestansa asti.
Sallimme huomattavasti absurdimpia asioita ilman vankilatuomion uhkaa, emmekä
välitä niistä. Pitkälti tämä perustuu kulttuuristamme omaksumiimme
filttereihin, joiden lävitse käsittelemme maailmaa. Huumeiden vastaisesta
sodasta kärsivät eniten pienet ihmiset, kansalaiset, ja ainoa apu mitä saamme
tällä hetkellä, on Kainin leiman otsaan ja ilmaisen visiitin valtion
hotellissa.
Ei mul muuta.
Janne Raita
Valkoisen roskaväen kunnia-autisti, ja hampuusi.